Pehmeä lasku, opiskelijan arkeen

2006-02-02T12:00:00.000+01:00

Aamusesta oli pientä flunsan poikasta havaittavissa... No ei siinä sinänsä mitään uutta ollut, joten naama kohti koulua. Nyt oli sitten täytetty ilmo-lomake mukana ja rekisteröityminen menikin kivuttomasti. Lupailivat lähettävänsä tunnarit tietskari-järjestelmään tuota pikaa.

Ilman tunnareita ei siis kursseille ilmottauduta ja usein ei pysty edes selaamaan kurssin tietoja. Ajattelin siis käväistä hieman keskustelemassa Chem.Eng.-lafkan opintoneuvojan kanssa... No kyseinen henkilö ei ollut paikalla, joten päätin ostaa kahvin ja hieman funtsia kursseja. No eipä onnistunut kahvin ostokaan, kun ei ole sirukorttia.

Iltapäivästä lähdettiin sitten skimbaamaan De Uithofin Snowdomeen, ja olihan se aika kokemus lasketella sisähallissa. Hiukkasen lokaalit katsoivat kummastellen Big Daddejä ja tellusiteitäni, paikalliset kun pääasiassa lautailivat tai laskivat kaposilla ja lyhyillä karvereilla. Kun lysti sisämäessä loppui suuntasin kämpille toipumaan.

No, seuraavana aamuna metsästämään taas opintoneuvojaa, mutta tälläkin kertaa tuli vedettyä vesiperä. Sitten utelemaan rekisteröitymisen etenemistä, no ei silläkään rintamaa ollut edetty mihinkään. Onneksi sillä haavaa toimistossa ollut setä naputteli saman tien tiedot koneeseen ja käski mennä otattamaan valokuvan Campuskorttia varten.

Samalla reissulla tuli yritettyä rekisteröitymistä Delftin kaupungin asukkaaksi, joskin tämäkin homma meni pipariksi (ei ollut vuokrasopimusta mukana). Sama vuokrasopimuksen uupuminen haittasi pankkitilin avaamista. Onneksi pankki on aivan talon vieressä, joten pienen elpymisen jälkeen kämpillä suuntasin taas pankkiin ja nyt tilin avaaminen jopa onnistui.

Pankilta jatkoin sitten keskustaan vaihtareiden keilausiltaan, tosin olin sen verta hyvissä ajoin liikenteessä että tuli poikettua muutamassa liikkeessä pällistelemässä. Keilaaminen ja sen jälkeen meille tarjottu illalinen sujuivat oikein mallikkaasti, samalla tuli tutustuttua muun muuasssa puolalaiseen Peteriin, Saksalaiseen Thomakseen, romanialaiseen Ancaan ja norjalaiseen Larsiin.

Viimeinkin Delftissä

2006-02-01T19:13:00.000+01:00

Täytyy todeta, että vaihto-opiskeluni alkoi varsin mukavasti. Mukavan näköinen saksalainen typy nojaili olkapäähäni... sääli vaan että tämä tapahtui Nightline -junan coutchette vaunussa. No ainakin siis päivä alkoi mukavissa merkeissä.

Eipä siinä sitten mitään, Utrechtissä pois junasta ja roudaamaan rinkkaa sekä perkuleen painavaa suksipussia lähimmälle automaatille, että saisi vähän euroja (ne peijakkaat kun tuolla Sveitsissä käyttävät jotain kumman frangi-merkkistä valuutta). No tähän sitten loppuikin hyvä fiilis ja onni, peijakkaan automaatti meinaan ilmoitti että Visalla ei ole katetta... Muutaman sadattelun jälkeen soitto Luottokuntaan, no tietysti kun olin vajaa vuosi aikaisemmin vaihtanut Visa-korttini yhdistelmä-rävellykseen olivat ne perkuleet muuttaneet luottoehtoja kiinteästä kuukauden katosta juoksevaan.

Seurasi sitten lisää puheluita kotosuomeen ja kärvistelyä Utrechtin juna-asemalla. Parin tunnin taistelun jälkeen oli taas katetta ja sain nostettua riittävästi rahaa vuokraan ja vuokraennakkoon sekä loppumatkan junalippuun. Eikun siis ostamaan lippua. Tässä vaiheessa oltiin siis myöhässä aikataulusta jo yli kolme tuntia, kun junakin oli reilun tunnin myöhässä (se siitä sveitsiläisestä täsmällisyydestä, taitaa lipsua kun päästään pois omasta maasta).

No päästiinhän sitä sitten onnellisesti Delftiin ja löydettiin jopa Sovelletun fysaakan lafkalle, siellä kun sijaitsi nykyään kansainvälinen vaihto-opiskelija byroo. Sieltä sitten nippu paperaita mukaan ja kohti DuWoa, eli paikallista opiskelija-asunto säätiötä. Aina DuWolle asti oli pärjätty julkisilla liikenne välineillä, mutta siellä sitten paloi viimein sen ~40 kg painavan suksipussin raahaamiseen. Siispä avaimen saamisen jälkeen pyytämään tätiä soittamaan meikäläiselle taksi, no taksia ei kauan tarvinnut odotella. Sääli vaan että suksipussi ei millään mahtunut mersuun. Siispä lisää odottelua, että tilataksi saapuisi paikalle.

Tilataksilla sitten uuteen kotiin. Täytyy myöntää, että asuntola näytti hieman rujommalta kuin HOASin Avaruuskadun asuntolat... Onneksi asuntolasta löytyi sentään hissi, kun asunto oli meinaan 11 kerroksessa. Asustelen siis solukämpässä viiden lokaalin kanssa, kämpikset ovat Michiel, Jurjen, Guy, Johan ja Daniel.

Heille vaan oli ilmoitettu, että saapuisin vasta seuraavalla viikolla joten pojat olivat hyödyntäneet kämppääni varastona. Loppuilta menikin sitten huoneen siivoomisessa ja kamojen räjäyttämisessä suksipussista sekä rinkasta.

Henkka Hollannissa

Pehmeä lasku, opiskelijan arkeen

Viimeinkin Delftissä